Matkailuautoloma koiran kanssa

Keväällä minun ja kolmen koirani oli aika pakata matkailuauto ja lähteä tien päälle. Matkailuautonamme oli Sun Living S70SP. Minulle matkailuautoloma koirien kanssa on ihanteellinen tapa yhdistää rentoutuminen nähtävyyksiin, luontoon, vaeltamiseen ja koiraystävälliseen lomaan.

Koirien ottaminen mukaan vaatii toki matkan suunnittelussa ja toteutuksessa erityisjärjestelyjä, mutta teen sen mielelläni. Koirani ovat yksinkertaisesti osa matkaa, ja kyllä, joskus se vie aikaa ja on hieman hankalaa, mutta yhteisten seikkailujen ilo painaa vaakakupissa enemmän.

Suuren takatallinsa ansiosta, jonka olin muokannut koiraystävälliseksi, Sun Living S 70SP sopii erinomaisesti koirien kanssa matkustamiseen. Muutostöistä huolimatta säilytystilaa jää edelleen runsaasti, mutta koska matkustan pääasiassa yksin, en yleensä käytä sitä kaikkea. Silti hämmästyn ja ilahdun aina S 70:n tarjoamasta avarasta tilasta. Ja tämä kaikki vain 7 metrin pituudessa.

Mutta nyt itse matkaan: aloitin heti kohokohdalla – Strasbourgin kaupunkikierroksella. Edellisen yön olimme viettäneet Strasbourgin ulkopuolella leirintäalueella keskellä metsää. Leirintäaluetta valitessani varmistan aina, että se sopii koirille, eli että siellä on vähintään hyvät mahdollisuudet ulkoiluun. Tästä syystä luovun mielelläni ”luksuksesta”, sillä minulle on tärkeää, että koirat ovat saaneet tarpeeksi liikuntaa, etenkin ennen kaupunkivierailuja. Paikkamme oli täydellinen: aivan metsän reunassa, upeiden kävelyreittien äärellä, mutta silti vain reilun 9 kilometrin päässä Strasbourgin keskustasta.

Strasbourgissa olin valinnut pysäköintipaikaksi Pohjoisen hautausmaan pysäköintialueen, josta kaupungin keskustaan pääsee helposti julkisilla kulkuneuvoilla. Strasbourg on eläväinen kaupunki, jossa on mukavia nähtävyyksiä. ”La Petite France” -korttelin perinteisten ristikkotalojen, pienten kujien sekä monien ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi katedraali ja parlamenttikortteli olivat mielestäni erityisen näkemisen arvoisia. Koko Strasbourgin läpi mutkitteleva Ill-joki antaa kaupungille oman erityisen viehätyksensä.

Kaupunkivierailun jälkeen kaipasimme luontoon ja ajoimme Alsacen viinitietä, jota kutsutaan myös nimellä ”Route des Vins”. Se kulkee 170 kilometrin matkan Alsacen viinialueen halki ja on yksi Ranskan vanhimmista matkailureiteistä. Maisema on yksinkertaisesti upea: rypsipeltoja, viinitarhoja, viinitiloja, kuvankauniita kyliä ja vehreitä niittyjä Vogeesien vuoriston taustalla.

Reitti sopii erinomaisesti matkailuautoilijoille, ja Sun Living S 70 oli täysin omassa elementissään. Ajoimme rauhassa kylästä toiseen, pysähdyimme siellä missä huvitti, kävelimme pienissä kylissä ja nautimme elsassilaisesta tunnelmasta. Näkymät viinitarhoille ja kauniiseen maaseutuun olivat todella rentouttavia. Ajaminen oli pelkkää iloa. Pysäköinti- ja leirintäpaikkoja on runsaasti, joten voit myös nauttia yhdestä monista tarjolla olevista viininmaistajaisista ja rentoutua illan päätteeksi. On yksinkertaisesti ihanaa, kun oma koti kulkee pyörillä mukana ja matkailuautossa voi tehdä olonsa mukavaksi. Uskon, että myös koirat pitävät matkailuautoa eräänlaisena ”toisena kotina” ja pystyivät rentoutumaan siellä.

Viinitien varrella sijaitsevat muun muassa Obernai, Dambach-la-Ville, Ribeauvillé ja Kintzheim, joissa myös vierailimme. Yövyimme Obernaissa suoraan viinitarhojen keskellä yksinkertaisella pysäköintialueella ja Kintzheimissa lintupuiston luona. Kumpikaan ei ole virallinen leirintäalue, mutta niissä ei myöskään ollut kieltoja. Ulkoilumahdollisuudet olivat molemmissa paikoissa ihanteelliset, ja koirat pitivät näistä pysähdyksistä kovasti! Aurinkopaneelien, invertterin ja hupiakun ansiosta Sun Livingillä voi olla omavarainen useita päiviä. Minusta se on valtava etu. Useimmat matkailuautoilijat tuntevat ja rakastavat tätä vapauden, riippumattomuuden ja joustavuuden tunnetta.

Siitä huolimatta pidän aina tarkasti huolen siitä, etten häiritse ketään – en omalla läsnäolollani, pysäköidyllä matkailuautolla enkä koirilla. Emme jätä roskia, yritämme olla herättämättä huomiota ja noudatamme paikallisia sääntöjä. Erityisesti useamman koiran omistajana tämä on minulle aina tärkeä asia.

Ranskan viinitieltä jatkoimme Vogeesien vuoristoalueelle. Olin valinnut kuuluisan ”Route des Crêtes” -reitin, joka tunnetaan myös Vogeesien harjannetienä. Se on yksi Ranskan vaikuttavimmista vuoristoteistä ja kulkee eteläisten Vogeesien pääharjannetta pitkin lähes 1 200 metrin korkeudessa, yhteensä 75 kilometrin matkan. Alun perin sen rakensivat ranskalaiset joukot ensimmäisen maailmansodan aikana huoltotioksi. Täällä voi olla lunta vielä huhtikuussa, joten matkailuautolla ajamista suositellaan toukokuusta lokakuuhun.

Reitti kulkee pohjoisessa sijaitsevalta Col du Bonhommelta Col de la Schluchtin, Hohneckin, Marksteinin, Grand Ballonin ja Cernayn kautta etelässä sijaitsevaan Thanniin. Matkan varrella ohitetaan useita ensimmäisen maailmansodan aikaisia kohteita, ja reitti sivuaa Vogeesien korkeinta vuorta, Grand Ballonia. Suurimman osan ajasta tietä reunustavat lehti- ja sekametsät, tai tarjolla on upeita näkymiä Vogeesien metsäisille rinteille, Reinin tasangolle ja vastapäiselle Schwarzwaldille. Kirkkaalla säällä kaukonäkymät ulottuvat aina Sveitsin Alpeille ja Mont Blancille saakka. Lyhyesti sanottuna – paratiisi serpentiiniteiden ystäville sekä seikkailunhaluisille matkailuauto- ja campervan-kuljettajille. Reitti, joka on myös hyvin suosittu maantiepyöräilijöiden ja moottoripyöräilijöiden keskuudessa, vaatii toki jonkin verran ajotaitoa, mutta sitä ei ole poikkeuksellisen vaikea ajaa.

Reitin varrella on useita tilavia pysäköintialueita, joilla voi nauttia maisemista, lähteä vaeltamaan tai maastopyöräilemään tai pysähtyä ravintolaan. Talvikuukausina alueella voi myös harrastaa talviurheilua. Leirintä- ja pysäköintipaikkoja on lisäksi runsaasti, joten täällä voi hyvin viettää useamman päivän. Kaksi erittäin kaunista järveä, Lac Blanc ja Lac Noir, sijaitsevat suoraan reitin varrella, mutta pysäköintimahdollisuudet ovat hieman rajalliset.

Route des Crêtes päättyy Cernayhin, mutta päätin oikaista ja suunnata Colmariin. Colmar on Alsacen kolmanneksi suurin kaupunki, ja siitä huokuu erityisen hurmaava tunnelma. Vanhakaupunkia leimaavat mukulakivikadut sekä keskiajalta ja renessanssin ajalta peräisin olevat ristikkotalot. ”Pikku-Venetsia” tekee vaikutuksen kanavillaan, jotka kulkevat osana kaupunkikuvaa. Mistään muualta ei löydy parempaa tarte flambée -piirakkaa.

Colmarissa yövyin Camping de l’Ill -leirintäalueella aivan joen rannalla. Jokinäköalan ansiosta oli aamuisin erityisen ihanaa avata S70:n takasängyn kaihdin ja ikkuna ja nauttia idyllistä.

Ainoa huono puoli oli joen toisella puolella kulkeva erittäin äänekäs moottoritie. Näkymä, erittäin mukavat leirintäalueen pitäjät, siistit saniteettitilat ja tilava nurmialue aivan joen rannalla kuitenkin korvasivat tämän. Kävelymatka Colmarin keskustaan on hieman pitkä, vajaat 30 minuuttia, joten polkupyörät ovat täällä ehdottomasti hyvä ajatus. Valitettavasti ulkoilumahdollisuudet ovat sijainnin vuoksi hieman rajalliset, mutta yhdeksi yöksi paikka oli koirien kanssa ihan ok, ja koirat olivat tervetulleita. Kauniista leirintäalueesta huolimatta en kuitenkaan haluaisi viipyä siellä pidempään, koska se ei ollut aivan ihanteellinen omiin tarpeisiini.

Colmarista lähdin jälleen 12 tassun kanssa kohti Saksaa. Haluamme ajaa viinitietä pitkin Saksan puolella ja tutustua Rheinland-Pfalziin.

Ensimmäinen pysähdyksemme on Wissembourg aivan rajan tuntumassa. Täällä täytämme taas dieseltankin ja viinivarastot – se on yksinkertaisesti pakko tehdä. Olen aina iloinen huomatessani, kuinka hyvin Ranska on varustautunut matkailuautoilijoita varten. Pysäköinti- ja huoltopaikkojen verkosto on erittäin laaja, ja ilmeisesti ranskalaiset pitävät yleisesti paljon camping-elämästä. Huomionarvoista on myös se, että ajon aikana tervehditään paljon. Myös auttamishalu on aina suurta, mistä on usein paljon hyötyä minulle, koska matkustan pääasiassa yksin.

Wissembourg on mukava pieni kaupunki. Näkemisen arvoisia ovat vanhakaupunki, Le Bruch -kortteli kaupunginmuurin varrella sekä vanha pesutupa Lauter-joen rannalla. Myöskään Saksan viiniportille ei ole pitkä matka, ja se on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Jatkoimme Saksan viinitietä pitkin, joka on aivan yhtä kaunis ajettava kuin Ranskan puolellakin. Maisema toi minulle melkein hieman Toscanan mieleen. Viinitielle tyypillisiä eivät ole vain silmänkantamattomiin jatkuvat viinitarhat, vaan myös kilometrien pituiset mantelipuukujat, jotka värjäävät maiseman keväällä vaaleanpunaiseksi. ”Mantelinkukinnan” aikaan järjestetään monia tapahtumia ja opastettuja kävelyretkiä.

Lukemattomat vaellusmahdollisuudet, erinomainen ruokakulttuuri ja mukavat kylät veivät minut nopeasti mukanaan, ja niin vietimme vielä muutaman erittäin rentouttavan päivän Klingenmünsterin pysäköintialueella. Paikka on jopa maksuton, ja sähköä sekä jätehuoltopalveluja saa maksua vastaan. Vierailu Landeckin linnanraunioilla päätti Alsacen ja viinitien roadtripimme, ennen kuin Sun Living S70 toi meidät turvallisesti takaisin kotiin. Ja kuten kaikki tiedämme, loman jälkeen on ennen seuraavaa lomaa – joten toivottavasti suunnittelemme pian seuraavaa matkaamme!

Seuraa Juliaa Instagramissa!