”Hei ukki, tässä se nyt on!” Tim esittelee ylpeänä upouutta ajokorttiaan. Inssiajo meni läpi heti ensiyrittämällä ja vain muutama viikko ennen 18-vuotissyntymäpäivää. ”Mahtavaa! Nyt voimme lähteä yhdessä reissuun matkailuautolla, ja sinä pääset rattiin!” ”Tuntuu aika uskomattomalta… Pääsenkö todella ajamaan noin isoa autoa?”
Suunnitelmat ovat valmiina. Tarkoitus on lähteä reissuun syyslomalla, ja Tim on sitä ennen kerännyt ajokilometrejä isänsä autolla. Isoisä Kees ja hänen lapsenlapsensa ovat lähdössä automatkalle. Kohteena on Berliini, jossa Tim on aina halunnut käydä. Korona pakottaa kuitenkin muuttamaan suunnitelmia, joten upea automatka on toteutettava kokonaan kotimaassa Hollannissa. Suunnitteluntäyteisen illan jälkeen on selvää, että kaikesta huolimatta tulossa on mahtava viikko!
Ensitapaaminen
Perjantai-iltana käydään uuden Sun Living -jälleenmyyjän liikkeessä Edessä, joka on myös matkalaisten kotikaupunki. Liikkeessä perehdytään erityisesti Sun Living S 75 SL -matkailuautoon, jonka on tarkoitus toimia kaksikon kulkupelinä viikon ajan. Autolla ajetaan hiukan rauhallisempaan paikkaan, jotta Tim pääsee kokeilemaan ajamista rauhassa, sillä nyt hänen on todella tarkoitus istua ratin taakse. “Aika paljon namikoita” on Timin ensireaktio. Jo ensimmäisessä risteyksessä on selvää, että auto on huomattavasti isän Teslaa leveämpi, mutta onneksi takapyörät eivät osu katukivetykseen. “Käännä hiukan myöhemmin seuraavalla kerralla, sillä tämä auto on paljon pidempi kuin mihin olet tottunut”.” Seuraava koettelemus on pieni sivutie, jossa niitetään parhaillaan pientareita. “Ole varovainen Tim. Jos ajat varovasti, pääset helposti ohitse.” Tim hoitaa homman hienosti.
“Tämä on todella upeaa, sillä hitaasti ajettaessa ei melkein edes huomaa, että auto on niin leveä” Tim sanoo. Moottoritiellä ajamisen jälkeen voin vain ylpeänä todella, että lapsenlapseni on todella hyvä kuski. “Ukki, onko matkailuautoissa hierovia penkkejä? Ajaminen on todella rentouttavaa, joten sellainen istuin sopisi tällaiseen autoon hirveän hyvin. Ajomukavuus on parempi kuin iskän Teslalla, mutta älä kerro sitä iskälle tai se ei lainaa autoaan enää ikinä.” 😊 Koeajon jälkeen palaamme kotiin pakkaamaan auton matkaa varten. Tulossa on varmasti kiva viikko, ja odotan sitä jo innolla. Ajaminen on kyllä hallussa, mutta muilta osin luvassa on todennäköisesti yllätyksiä…
Kelkkoja ja luolapyöräilyä
Ensimmäinen kohteemme on Valkenburg, ja Tim istuu heti ratin taakse. Ja hän pysyy siellä koko viikon. Saavumme kaupungin leirintäalueelle Den Drieschiin, jossa pääsen kuitenkin pysäköimään auton. Matkailuauton sisätilat ovat kuin meille luodut: kaksi erillistä sänkyä takana ja iso ylös nostettava makuupaikka ruokailuryhmän yläpuolella. Keskellä sijaitsevan kylppärin ovi toimii myös takaosan makuuhuoneen ja etuosan oleskelutilan jakajana. Tim haluaa nukkua ylös nostettavassa sängyssä. “Siltä varalta, että sinä kuorsaat…“ Aamulla meillä on hyvä tuuri, ja kivan aamiaisen jälkeen pääsemme juomaan aamukahvit auringonpaisteessa samalla kelkkailurataa katsellen.
Pienen kävelymatkan päässä on köysirata, joka vie meidät kelkkailuradan alkuun, ja alas tullaan vauhdikkaasti kelkalla. Harmi vain, että toisinaan edessä laskevilla ei ole aivan yhtä kova vauhdinnälkä, ja meidänkin on hidastettava vauhtia. Onneksi autossamme on hyvin varusteltu keittiö, sillä koronan takia ruokapaikat ovat kiinni. Isoäiti pakkasi mukaan kaikki ruokatarvikkeet, joten herkulliset hampurilaiset valmistuvat tuossa tuokioissa.
Seuraava seikkailu on vuorossa kello neljä ASP Adventuressa. Meidän on tarkoitus kokeilla luolapyöräilyä! Oppaamme Boris odottaa meitä 163 askelman päässä alhaalla luolassa. Boris auttaa meidät alkuun, esittelee turvallisuusohjeet, ja sitten saamekin omat maastopyörämme ja myös kypärät päähän. Boris pysähtyy pariin kertaan reitin varrella ja kertoo lisää luolista. Saamme tietää, että nämä kukkulat syntyivät miljoonia vuosia sitten räjähdyksen seurauksena nykyisen Hollannin ollessa vielä pelkkää vettä. 150 vuotta sitten Limburgin asukkaat havaitsivat alueen kiviaineksen soveltuvan hyvin asuinrakentamiseen. Louhinnan seurauksena kukkuloihin muodostui valtavia käytäviä, joissa pyöräily on todella kiehtovaa! Kiertelemme luolissa yhteensä kuusi kilometriä, ja pää on muistettava pitää alhaalla oikeissa kohdissa. “Katto” on melko matala jossain kohtaa, joten kypärät tulevat todella tarpeeseen.
Illalla on mukava lepäillä matkailuautossa. Tim istuu ohjaamon tuolissa. ”Tämä matkailuauto on tosi kiva” Tim toteaa. Tim penkoo jatkuvasti kaappeja, laatikoita ja taskujaan, sillä puhelin, korvatulpat, aurinkolasit ja kaikki mahdollinen muu tuntuu olevan jatkuvasti hukassa, mikä naurattaa molempia.
Nostalgiaa ja oluen maistelua
Seuraavana aamuna Tim istuu taas ratin taakse. Tämän päivän kohteemme on Tilburg. Ajamme Eindhovenin kautta, sillä haluamme käydä Hollannin DAFin museossa. Van Doornen tehtaalla tunnetun hollantilaisen autovalmistajan historia todella herää eloon. Van Doornen veljesten vanhassa tehdasrakennuksessa esitellään yrityksen historiaa sen perustamisesta vuonna 1928 alkaen. Perävaunujen valmistus aloitettiin vuonna 1932. Nykyään DAF on suurimpia eurooppalaisia rekkojen valmistajia. Armeijan ajoneuvoja tarkasteltaessa innostun todella paljon nähdessäni mallin YP 408, jossa vietin suuremman osan asepalveluksestani yli 50 vuotta sitten. Innostukseni ei jää Timiltäkään huomaamatta. Mieleeni muistuu äitini, joka ajeli kanssamme pitkin ja poikin Daffodilin saarta eteläisessä Hollannissa, eikä äidillä ollut edes ajokorttia! Tim saa varsinaisen nostalgialatauksen. Timille museon hienoin kokemus ovat ralliautot, ja upeimpia ovat Jan de Rooyn Paris-Dakar rallissa ajamat rekat.
Muutaman mahtavan tunnin jälkeen palamme autolle, ja jatkamme matkaa kohti Tilburgin leirintäaluetta, joka sijaitsee kätevästi keskellä kaupunkia.
Valitettavasti kaikki baarit ja terassit ovat kiinni, eikä kaupunki ole yhtä eloisa kuin se voisi olla. Mutta ei hätä ole tämännäköinen! Kaupungin omasta Stadsbrouwerij 013 -panimosta saamme kaiken tarpeellisen ”poikien iltaa” varten. Luvassa on nimittäin mestaruussarjan peli, ja meillä on omat olutmaistiaisemme matkailuautossa. Timille on tosin tässä vaiheessa jo selvää, että kokkaaminen ei ole ukin parhaita puolia, joten hän ottaa ruokapuolen vastuulleen. Tänä iltana on luvassa helppoja herkkuja, sillä Tim lämmittää isoäidin valmiiksi laittamaa ruokaa, ja paistaa lisäksi muutaman kananmunan. Ruuan jälkeen on kuitenkin vuorossa epämiellyttävä yllätys, sillä Timin suureksi harmiksi matkailuautossa ei ole tiskikonetta. Hoidamme tiskit yhdessä, ja Timiltä se sujuu, sillä hän on töissä erään kahvilan keittiössä kotikaupungissamme Edessä.
Futuristisen labyrintin lumoissa
Matkailuautossa uni maittaa. Aamulla yllätän Timin, ja keitän kananmunia aamiaiseksi. Eläköön kananmunankeitin! Jopa minä osaan käyttää sitä. Suuntaamme jalan kohti Dolorista, joka on Tilburgin entiseen postitoimistoon tehty futuristinen labyrintti. Minä olen täällä jo toista kertaa, mutta Timille paikka on uusi. Doloris on 40 taiteilijan yhteistyön tulosta, jossa kävellään silmät sidottuna. Puhelin ja kello jätetään vastaanottoon. Ja sitten lähdetään matkaan. Jokaisen oven takana odottaa uusi yllätys. Vaikea sanoa, miksi labyrintti on niin kiehtova, sillä se pitää oikeastaan kokea itse. Ensin seisot liukumäen edessä pimeässä, ja sitten jo hallissa, jossa on uusi ovi metrin välein, ja jokaisen oven takana odottaa jokin yllätys. Kiipeät ja ryömit, kuljet kapeissa käytävissä ja nouset rautaisia portaita toisinaan myös pimeässä. Tässä paikassa pitää tuntea, kokeilla ja uskaltaa!
Kierroksen päätteeksi olemme Timin kanssa samaa mieltä siitä, että tämä on koko viikon ehdoton kohokohta! Labyrintin jälkeen on jo nälkä. Minä pilkon vihannekset, ja kokki Tim tarjoilee herkullista spagettia.
Auto, köysirata ja kelkka… Tänään veneillään!
Viimeinen päivä on edessä, ja kohteemme on satamakaupunki Rotterdam. Pysäköimme matkailuautomme Alblasserdamin puistoon, ja lähdemme vesibussilla kohti Rotterdamia. Vesi vaahtoaa veneen perässä, kun purjehdimme kohti Erasmuksen siltaa, jossa vaihdamme vesibussin Spido Tourin satamakierrokseen, jonka aikana tutustumme upeaan Rotterdamin satamaan. Näyttävät satamat seuraavat tosiaan, ja valtavat rahtilaivat tekevät lähtemättömän vaikutuksen.
Ajaessamme kotia kohti illalla Tim toteaa viikon olleen mahtava. Mutta kotimatkalla tehdään jo uusia suunnitelmia. ”Isoisä. Ensi vuonna lähdetään Berliiniin!” Maltan tuskin odottaa!
Matkaseuralaisemme
Adria Benelux antoi käyttöömme 140 hevosvoiman Fiatin moottorilla ja automaattivaihteistolla varustetun Sun Living S 75 SL -matkailuauton. S 75 SL on erittäin hyvin varusteltu matkailuauto, jossa on kaksi sänkyä takana, ja ylös nostettava makuupaikka ruokailuryhmän yläpuolella. Lisäksi autossa on erillinen suihku ja wc. Ruokailuryhmä ja keittiö ovat erittäin kätevät sekä helpot käyttää, ja tilaa on riittävästi. Ovi oleskelu- ja makuutilojen välillä oli todella kätevä. Tällä tavoin sisätilat saattoi jakaa kahteen makuuhuoneeseen. Pituudestaan (7,42 m) huolimatta matkailuauto on näppärä käänneltävä. Vasta ajokortin saanut Timkin selvisi ajamisesta ongelmitta.
Erityiset kiitokset Timille ja isoisä Keesille sekä myös Topcamper Magazine -lehdelle.